Ennen yhteishakuu mä mietin tosi paljon mitä haluisin alkaa tekee. Lukio ei kiinnostais yhtään, mutta sinne nyt ollaan kuitenkin menossa. Amis olis ollu vahva ykkönen, jos vaan olis mitään hajua mitä haluis alkaa tekemään ''isona''. Mä kadehdin niitä, joille on selvää mitä ne haluu alkaa tekemään, koska mul ei oo mitään ideaa.

Mä haluisin alkaa tekee sellasta työtä, mitä mä oikeasti haluan tehä. Sellasta, että mun ei aamulla kun herään niin tarvii ekana ajatella et saatana joutuu taas lähtee duuniin. Työtä jonka teosta mä nautin, myös sellasta fyysistä, että ei tarvii istua missään pöydän takana. Mul ei vaan oo mitään kutsumusta, mutta ehkä jotain ilmenee. Ja onhan tässä kolme vuotta aikaa miettiä. Tai oikeestaan koko elämä aikaa. Ehkä vaan elän päivä kerrallaan ja lakkaan murehtimasta?

~Ikkunaprinsessa